Historiaa

Rakennusliiton vanhimman, edelleen toiminnassa olevan osaston, Helsingin maalareiden, toiminta alkoi maaliskuun 7. pv 1888 maalari F.M. Orrelan kutsuttua kahdenkymmenen maalarityöntekijän valtuuttamana koolle kokouksen, jonka tarkoitus oli keskustella ja päättää ammattiyhdistyksen perustamisesta. Mitättömän pienet palkat ja 12,5 tunnin pituinen työpäivä aiheuttivat tyytymättömyyttä ja ajan katsottiin olevan kypsä ammatilliselle järjestäytymiselle. Seuraava vuosisadan vaihe oli maailmanlaajuisestikin merkityksellistä aikaa työväestölle sen herätessä taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Helsingin maalarit oli toiminnassa osaltaan aktiivisesti mukana niin alansa palkkakehityksessä, kuin 8 tunnin työpäivän tavoittelussa ( saavutettiin 1917 ) ja yleensäkin työskentelyolosuhteiden parantamisessa. Useimmiten tavoitteet saavutettiin lakkoasetta käyttämällä ja maalariosasto on kunnostautunut kautta historian eräänä yhtenäisimmistä osastoista työtaistelutilanteissa. Solidaarisuuden osoitus myös muita ammattiryhmiä kohtaan työselkkauksissa on ollut leimallisesti osastomme piirre kautta historian.

Ammatillisen järjestäytymisen muovautuessa kattojärjestöjensä alle, oli osastomme 1924 perustetun Rakennustyöväen liiton suurin osasto nro 1 aina vuosikymmenen lopulle saakka, kunnes siirryttiin 1930 perustetun SAK:n alaisuuteen Rakennustyöläisten liitto ry:n osastoksi nro 2. Historia ei kerro, käytiinkö kirvesmiesten kanssa keskustelua järjestysnumerosta.

Sotien jälkeen alkanut ammattiyhdistysliikkeen voimakas nousu näkyi myös Helsingin maalareiden toiminnassa poliittisena aktiivisuutena. Puoluepolitiikan aiheuttamilta ristiriidoilta ei vältytty, mutta siitä huolimatta onnistuttiin 1960- 70 ja -80- luvuilla saavuttamaan paljolti tänä päivänä itsestään selvänä pidettävät oikeudet. Merkittävimpänä lähihistorian tapauksena osastossamme voidaan pitää 1970- luvun puolivälissä toteutettua myrkkymaaliboikottia. Helsingin maalareiden organisoima boikotti levisi ympäri maata maalareiden kieltäytyessä käyttämästä terveydelle vaarallisia aineita. Pikkuhiljaa työnantajat, maalivalmistajat ja kauppiaat myöntyivät maalareiden vaatimuksiin ja siirtyivät terveydelle vähemmän vaarallisiin tuotteisiin.

Kirjallisuutta: Salomaa Erkki: Helsingin Maalarien osaston vaiheita 1888- 1857 ( Hki 1957 )

Järvinen Juha: Helsingin maalarien ammattiosasto N:ro 2 ry, 100 vuotta ammattiyhdistystoimintaa ( Hki 1988 )

Kuvaja Timo: Lakossa! Helsingin maalarit os. 002 työtaisteluissa ( TAT- 16 projektityö 2013 )